AIDA (Arctic Indigenous Design Archives)- hanke on nyt päättynyt. Hanke keskittyi saamelaisten
käsityöläisten ja taiteilijoiden arkistoihin sekä arkistojen toimintatapojen kehittämiseen. Hanke toteutettiin
kahdessa eri projektissa, joista AIDA oli käynnissä vuosina 2016–2019 ja AIDA II – arkisto nykypäivän
toimijana vuosina 2020–2022. Hanke toi yhteen kaksi erilaista saamelaista muistiorganisaatiota
Saamelaisarkiston ja Áitte-museon sekä saamelaisen korkeakoulun, Sámi allaskuvlan. Niinpä hankkeessa
opetus ja tutkimus yhdistyivät uudella tavalla muistiorganisaatioiden työn kehittämiseen,
monipuolistamiseen ja arkistojen kokoamiseen.

Hanke rakentui duodjin, arkistojen ja duojáreiden ympärille. Tiivis yhteistyö ja jatkuva keskustelu aineiston
luovuttajien ja heidän yhteisönsä kanssa oli AIDAn toiminnan ydin. Kaiken arkisto- ja tutkimustoiminnan
eettiseksi periaatteiksi nousi avoin keskustelu sekä tiedon ja taidon kunnioittaminen. Kun duojárit olivat
itse sidosryhmänä mukana AIDA:n toiminnassa, tutustuttiin ja opittiin molemmin puolin. Samalla kun
duodjin ammattilaisiin, opettajiin ja tutkijoihin tutustuminen antoi uutta ymmärrystä arkiston työntekijöille,
myös arkistot tulivat tutuiksi uusille käyttäjille. Hankkeen myötä tutkijat ja duojárit löysivät arkistot ja
pääsivät käsiksi uusiin aineistoihin.

AIDA-projektien aikana saatiin yhteensä 30 arkistoluovutusta Ájtte-museon arkistoon ja Kansallisarkiston
Saamelaisarkistoon. Projektissa luotiin nelikieliset kotisivut palvelemaan arkistojen asiakkaita. Nämä
kotisivut jäävät Kansallisarkiston pysyväksi palveluksi. Hankkeessa tehtiin myös erilaisia sosiaalisen median
kampanjoita, joista poiki arkistoluovutuksia ja näyttely. Myös blogia kirjoitettiin neljällä kielellä. Opimme
alkuperäiskansojen kulttuuriin liittyvien näyttelyiden kuratoinnista sekä pystyttämisestä niin digitaalisena
kuin fyysisenä näyttelynäkin. Hankkeessa järjestettiin lukuisia työpajoja ja näyttelyitä ja kolme
kansainvälistä konferenssia sekä julkaistiin monipuolisesti arkistopedagogista materiaalia niin digitaalisena
kuin painettuna. Duodjiin, duodjin tutkimukseen ja alkuperäiskansojen arkistokysymyksiin keskittyvä
tieteellinen julkaisu ilmestyy vuonna 2023 Dieđut-sarjassa.

Rikastavaa ja mielenkiintoista hankkeessa oli kolmen erilaisen toimijan yhteistyö. Siinä missä
Kansallisarkiston Saamelaisarkiston vahvuutena oli vakiintuneet käyttölupa- ja arkistojen
vastaanottokäytännöt, oli Ájtte-museo yksityisenä saamelaismuseona ketterämpi sopeutumaan hankkeen
aikana arkistoja luovuttaneiden duojáreiden toiveisiin, kuten yksityiskohtaisten luovutussopimusten
laatimiseen ja myös erityislaatuisen materiaalin vastaanottamiseen (esimerkiksi kangasnäytteiden tai
harjoitelmien). Myös digitoinnin ratkaisuista opimme toinen toisiltamme. Sámi allaskuvla korkeakouluna
taas on tuonut duodjin ja taiteen tutkimuksen arkiston käyttöön sekä kehittänyt arkistojen hyödyntämistä
duodjin ja muotoilunalan korkeakouluopetuksessa.

Oman erityisen haasteensa hankkeen jälkimmäiselle projektille, AIDA II-projektille loi se, että projekti alkoi
lähes samanaikaisesti koronarajoitusten kanssa keväällä 2020. Eri maiden erilaiset suhtautumiset koronaan
aiheuttivat varsinkin AIDA II -projektin alussa hämmennystä: niin rahoittajan kuin Ruotsin puolen
hankekumppanin oli aluksi vaikea hyväksyä, että emme voi matkustaa Ruotsiin yhteisiin tapaamisiin tai
emme voi järjestää yleisötilaisuuksia fyysisesti. Sámi allaskuvlan (Saamelaiskorkeakoulun) tutkijat taas eivät
päässeet Norjan puolelta matkustamaan Suomeen tutustumaan analogisiin arkistoihimme. Vaikka arkistot
on digitoitu, niissä on luovuttajien asettamia ehtoja digitaalisen version käytölle. Näistä ongelmista selvittiin
eri toimijoiden ja työntekijöiden yhteistyöllä. Hanketyöntekijät tapasivat toisiaan Teamsissa ja Zoomissa,
mutta näyttelytkin piti oppia pitämään Instagramissa ja hanke-esittelyt filmeinä. Koko hankkeen ajan käyty
keskustelu eettisistä toimintatavoista on kehittänyt hankkeeseen osallistuneiden ammattitaitoa ja tuonut
uutta ymmärrystä niin arkistotyöhön kuin tutkimukseenkin. Keskusteluiden pohjalta kehittyivät hankkeen
eettiset periaatteet ja toimintaraamit. AIDA II-projektin aikana yhdeksi keskeiseksi teoreettiseksi käsitteeksi nousi hidas elämä (slow living)kehittämistyön pohjana ja kestävän kehityksen mahdollistajana.
Teoreettisiksi ja metodologiseksi malliksi arkistotoiminnalle löytyi slow archives – käsite dekolonisaation
ohella (Christen & Anderson 2019; Tuhiway Smith 1999). “Slowing down creates a necessary space for
emphasizing how knowledge is produced, circulated, and exchanged through a series of relationships.
Slowing down is about focusing differently, listening carefully, and acting ethically.” (Christen & Anderson
2019).

Opimmekin paljon kansainvälisestä yhteistyöstäja slow (hidas)-ajattelusta, mutta erityisesti eettisistä
kysymyksistä alkuperäiskansoja koskevan aineiston sekä aineettoman kulttuuriperinnön käsittelyssä ja
arkistoinnissa sekä luottamuksen rakentamisesta keskusteluiden kautta. Jatkossa pohdinnassa onkin
digitalisen saavutettavuuden eettiset kysymykset, tiedon omistajuus sekä digitaalisiin palveluihin
keskeisesti liittyvä ontologiatyö ja kielikysymykset osana arkiston alkuperäiskansaistamista ja
Saamelaisarkiston saamelaistamista.

Keskeiseksi projektissa nousi yhteinen periaate ”gulahallan” (=ymmärtävä keskustelu ja toinen toistensa
kuuntelu) kulttuurisen kestävän kehityksen perustana sekä gudnejahttin (=kunnioitus). Kommunikaatio
”gulahallan” paikan, paikallisten ihmisten ja maan/luonnon kanssa sekä paikallisen tiedon ja tiedon
haltijoiden kunnioittaminen, luonnon ja kulttuurin kunnioittaminen. Osana kestävää kehitystä meidän on
tiedettävä, missä kuljemme ja mikä on meidän kulttuuriperintömme, tunnettava ympäristömme ja
kulttuurin ja luonnon tarina.. Tähän oman itsen ja kulttuurinsa tuntemiseen ja taustansa ymmärtämiseen
arkistot nivoutuvat luontevasti. Jotta nämä arvot voivat toteutua, tarvitaan aikaa, hidastamista yhteisen
äärelle, yhteisymmärryksen tavoittelua, yhdessä työskentelyä, kuuntelemista, luottamuksen rakentamista
ja arvostusta. Tästä voi lukea lisää mm. vuonna 2023 ilmestyvästä julkaisusta AIDA -Árdna sámáidahttit
duojáriid ja dáiddáriid priváhta arkiivvaid sekä hankkeen kotisivuilta kansallisarkisto.fi/aida

Omalta osaltani AIDA-hankkeesta jäi erityisenä mieleen taiteen ja duodjin maailmaan tutustuminen sekä
duodjin tutkijoiden ja duojáreiden kohtaaminen, sekä uudet tulkinnat arkistoaineistoista. Oli tärkeä
ymmärtää kestävän kehityksen tavoitteet luonnollisena osana duodjin tekemistä sekä kuulla yhteisön
muistiorganisaatioille asettamia ehtoja kollektiivisen tiedon säilyttämisen ja esillepanon osalta. Oli
mielenkiintoista huomata, miten monipuolinen lähde arkistot ovat taiteelle ja miten taide käsittelee
kolonialismia ja sen jälkeistä voimaantumista. Oli hienoa tavata uusia ihmisiä ja kokea monipuolista
taitajuutta, tietämistä, nauttia upeista töistä sekä näytteillepanosta sekä seurata keskustelua duodjin
terminologiasta ja taiteen keinoista taistellaan saamelaisten oikeuksista. Lisäksi tutustuin
alkuperäiskansojen arkistomaailmaan, Slow Archives teoriaan ja Traditional Knowledge Labelsien käyttöön
digitaalisten aineistojen eettistä käyttöä turvaamassa. Pääsin myös näkemään ja kuulemaan kaikkea sitä,
mitä arkistopedagogiikan avulla voidaan tarjota. Ja näin miten saamelaisnuoret kiinnostuvat arkistoista ja
kulttuuriperintöalasta.

Hankkeen päättyessä hienolta tuntuivat sidosryhmien kiitokset ja innostuneet kommentit siitä, miten
tärkeä ja monipuolinen hanke AIDA oli. Kaikkien näkemyksissä yhteistä oli se, että hanke on luonut jotain
erityistä: on saatu arkistoihin ainutlaatuisia materiaaleja ja kehitetty niiden saavutettavuutta
alkuperäiskansojen näkökulmasta sekä tehty uudenlaista tutkimusta. Vaikka AIDA-hanke onkin päättynyt,
sen luomat toimintamallit ja verkostot elävät. Uudet tutkijat ovat löytäneet Saamelaisarkiston palvelut.
Verkostoitumista on tapahtunut moneen suuntaan ja AIDA II -projekti saa jatkuvasti kutsuja erilaisiin
tilaisuuksiin kertomaan toimintatavoista vielä hankkeen päätyttyäkin. Lisäksi meitä ja arkistonluovuttajia on
pyydetty mukaan uusiin hankkeisiin ja verkostoihin.

Tärkein kiitos oli kuitenkin se, että duodjin saralla löysimme ihmisiä, jotka luottivat Saamelaisarkistoon ja
Kansallisarkistoon sekä tähän projektiin niin paljon, että halusivat luovuttaa arkistonsa hankkeessa edelleen
tutkimuskäyttöön.
AIDA-hanke päättyy ovi monille mahdollisuuksille auki! Samaan aikaan päättyy myös oma työni
Saamelaisarkistossa. Olen monta kokemusta ja oppia sekä useita ihmissuhteita rikkaampi. AIDA säilyy
minulla mielessäni aivan erityisenä kokemuksena.

Inker-Anni Linkola-Aikio

Lisätietoja:
kansallisarkisto.fi/aida
Christen, K., Anderson, J. 2019. Toward slow archives. Arch Sci 19, 87–116.
Tuhiwai Smith, L., 1999. Decolonizing Methodologies: Research and Indigenous Peoples. Zed Books.
Guttorm, G. et al. (toim.) . 2023. AIDA -Árdna sámáidahttit duojáriid ja dáiddáriid priváhta arkiivvaid.
Dieđut. Guovdageaidnu: Sámi allaskuvla. (painossa).