Homeongelmat arkistoissa
Homeongelmien syntymisen ehkäisemiseksi tulisi huolehtia asianmukaisista arkistotiloista sekä varautua yllättäviin tilanteisiin, kuten vesivahinkoihin. Hyvällä suunnittelulla ja ennalta varautumisella voidaan pelastaa arvokkaat arkistoaineistot vahingoilta tai vähintäänkin hankkia niiden pelastamiseen lisää aikaa, kun varautumistoimenpiteet on ennalta suunniteltu.
Homeongelmien syntyminen
Arkistojen homeongelmat ovat monesti seurausta vesivahingoista, jolloin arkistoaineisto on päässyt kastumaan. Vesivahingon yhteydessä kastunut arkistoaineisto tulee kuivattaa mahdollisimman nopeasti, sillä homehtumisen riski on suuri – homerihmaston kasvaminen ja itiöiden leviäminen voi alkaa jo 24–48 tunnissa.
Jos vesivahingossa vaurioitunutta aineistoa on paljon, voi osan aineistosta pakastaa kuivattamisen jaksottamiseksi pienemmissä erissä. Kastunut aineisto tulisi pakastaa ennen kuin aineistoon on ehtinyt tulla homekasvustoa. Jos jo homeinen aineisto siirretään pakkaseen, homeitiöt siirtyvät passiivitilaan, jossa ne säilyvät elinvoimaisina pitkäänkin. Jos olosuhteet muuttuvat jälleen suotuisiksi, home aktivoituu jälleen. Pakastaminen ei poista hometta, mutta sillä voidaan lisätä aikaa aineiston pelastamiseksi.
Paperimateriaalin ei aina tarvitse kastua täysin, vaan hometta saattaa kasvaa paperin pinnalla, jos ilman suhteellinen kosteus on pidemmän ajan yli 65 prosenttia. Kastuneen paperin tunnistaa paperin aaltoiluna (ks. kuva 1). Paperissa on tyypillisesti myös kosteusrajoja.
Erilaisten rakennusten sisäilmaongelmat eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että tiloissa säilytettävät arkistoaineistot olisivat homeessa, vaan siihen tarvitaan aina aineiston kastuminen tai pitkäaikainen korkea ilmankosteus.
Kuva 1: Kosteusvaurion aiheuttamaa aaltoilua paperimateriaalissa.
Arkistomateriaaleista muun muassa paperin selluloosa, lumppu, liima- ja täyteaineet sekä musteet kelpaavat homeiden ravinnoksi. Huokoinen paperi on alttiimpi homeiden kasvulle kuin tiivis paperimateriaali. Homeet tuottavat kasvaessaan entsyymejä, jotka pilkkovat ravintoa niiden käyttöön soveltuvaksi.
Homeongelmien tunnistaminen
Home haurastuttaa ja pehmentää paperia, minkä seurauksena paperiin voi muodostua puuttuvia alueita (ks. kuvat 2 ja 3). Homeet saattavat myös kiinnittää papereita yhteen, jolloin yhteen tarttuneita papereita ei voi irrottaa toisistaan repimällä tai vetämällä.
 |
 |
Kuvat 2 ja 3: Homekasvuston syömiä sidoksia.
Osa homeista värjää paperia keltaisen, punaisen, sinisen, vihreän tai ruskean väriseksi (ks. kuva 4). Toiset vastaavasti esiintyvät paperinpinnoilla pölyä muistuttavina irrallisina kerrostumina.
Kuva 4: Homeen aiheuttamia värjäymiä.
Homeen tunnistaminen on haasteellista, sillä home saatetaan sekoittaa esimerkiksi likaan, nokeen, pölyyn tai esimerkiksi foxing-tahroihin (ks. kuva 5), jotka ovat paperissa muun muassa epäpuhtauksien tai metallipartikkeleiden aiheuttamia ruskeita jälkiä.
Kuva 5: Foxing-tahroja.
Homeen haju voi vaihdella tunkkaisesta kellarista makeaan omenaan. Home voi olla myös täysin hajuton.