Monialaiset tutkimuksen asiantuntijat vierailivat Kansallisarkiston Delfoi-paneelissa arvioimassa tutkimuksen tulevaisuutta. Lue mitä tilaisuudessa visioitiin!

Mitä tapahtuu, kun laitetaan yhteen tieteen ja tutkimuksen asiantuntijoita ja annetaan heille puitteet arvioida ja kehitellä ajatuksia tutkimuksen tulevaisuudesta Suomessa ja sen vaikutuksista Kansallisarkistoon tutkimukseen?  

Antiikin oraakkelin nimeä kantava Delfoi-menetelmä perustuu tiedon keräämiseen asiantuntijapaneelilta. Kansallisarkiston Delfoi-paneelissa olivat asiantuntijoina opetusneuvos Soili Vasikainen (OKM), professori Kalle-Antti Suominen (Turun yliopisto) ja professori Sakari Taipale (Jyväskylän yliopisto).  

Asiantuntijat oli valittu siten, että he edustivat monipuolisesti erilaisia näkökulmia tutkimukseen niin taustaorganisaationsa, työkokemuksensa, kuin omien tieteenalojensakin kautta.   

Delfoi-tutkimukselle tyypillisesti myös Kansallisarkistossa keskustelu sisälsi useita kierroksia samasta aiheesta. Tutkimuksen päätti paneelikeskustelu.

Tulevaisuudessa tietosuoja haastaa aineistojen käyttöä

Usein tutkimuksen keskiössä on lähdeaineisto, johon nojataan, jota analysoidaan ja jota tulkitaan. Kansallisarkistolla on kattavat edellytykset näiden aineistojen tarjoamiseen eri tieteenaloille jo nyt, mutta keskustelijamme arvioivat, että tulevaisuudessa merkitys tulee vielä kasvamaan.

Asiantuntijat näkivät tulevaisuudessa tärkeänä tutkimusaineistojen tunnettuuden, löydettävyyden ja laadun varmistamisen. Laadulla tarkoitettiin tässä hyvin monenlaisia asioita teknisestä laadusta ja tarjolla olevista digitaalisista tiedostoformaateista aina riittäviin kontekstitietoihin asti.  

Yhtenä haasteena tässä nähtiin kaksi samanaikaista trendiä: toisaalta lisääntyneet mahdollisuudet hyödyntää laajoja ja monipuolisia tutkimusaineistoja esimerkiksi tekoälyn avulla, toisaalta tietosuojan tiukkeneminen. Asiantuntijat toivat esille, että Kansallisarkistolta odotetaan ratkaisuja ja jatkuvaa kehittämistyötä näillä alueilla.  

Tutkimusaineiston saatavuus kiinnosti myös keskustelussa.  Oman tutkimusaineiston keräämisen sijaan tulevaisuudessa aineistot voisi saada helpolla käyttölupaprosessilla Kansallisarkistosta. Samalla nousi esille myös tutkijoiden kiinnostus Kansallisarkiston aineistoista koottuihin valmiisiin aineistopaketteihin.   

Tutkijoilla voi olla haasteita tutkimusprojekteissa kerättyjen tutkimusaineistojen pitkäaikaissäilytyksessä. Tähän visioitiin keskitettyä ratkaisua Kansallisarkiston taholta, mikä osaltaan tukisi tutkimusaineiston pitkän aikavälin saatavuutta.  

Tekoäly on avainroolissa tulevaisuuden tutkimuskentällä

Aineistojen ohella toinen keskeinen teema oli tekoäly. Asiantuntijat korostivat tekoälyratkaisujen ymmärtämistä tärkeänä tulevaisuuden taitona.   

Kaupalliset tekoälyratkaisut eivät kerro käyttäjilleen millä tiedolla ne on koulutettu ja eivät siksi riitä laadukkaalle tutkimukselle. Tutkijoiden tulee tietää, miten tekoälyratkaisuja on käytetty ja miten ne on kehitetty sekä millaisilla aineistoilla ne on koulutettu.  

Kansallisarkistolta toivotaankin tulevaisuudessa tietoa siitä, miten sen itse soveltamat tekoälyratkaisut on kehitetty.  Kansallisarkistossa kehitettyjen ratkaisuja toivottiin myös jaettaviksi tutkimuskentälle.  

Toisaalta tutkijat kaipaavat myös ohjausta siinä, mitä tekoälysovelluksia eri aineistojen kanssa voi hyödyntää, ja millaisia vaikutuksia eri ratkaisuilla on. 

Tutkimuksen digitalisaatio on vasta alkumetreillä

Entäpä tutkimuksen palveluiden edellytykset? Asiantuntijat uskoivat, että tulevina vuosina tullaan näkemään suuria harppauksia eteenpäin tutkimuksen digitalisaation myötä.  

Tutkijat tulevat tarvitsemaan tukea aineistojen käyttöön ja uuden teknologian hyödyntämiseen. Asiantuntijat pitivät tärkeänä, että Kansallisarkiston kaltaiset infrastruktuurit jakavat omaa osaamistaan tälläkin alueella. Kansallisarkistolla nähtiinkin tulevaisuudessa rooli myös tutkijoiden kouluttamisessa.   

Asiantuntijat visioivat mahdollisuutta yhteiseen tutkimuksen tietovarantoon. Siinä tutkijoiden kaipaamat aineistojen yhteydet muihin aineistoihin olisi myös mahdollista saada näkyviin. Tämä oli hyvin linjassa Kansallisarkistossakin pohditun ”yhden luukun periaatteen” kanssa, jossa Kansallisarkisto toimisi yhteisenä väylänä julkishallinnon aineistojen tutkimuskäyttöön.