Mitä aineistoja meillä on?

Kansallisarkisto vastaanottaa viranomaisten luovuttamia asiakirjoja sekä hankkii ja säilyttää muita yhteiskunnan ja tutkimuksen kannalta merkityksellisiä tietoaineistoja.

Suuri osa kaikkein käytetyimmistä aineistoista on digitoitu.

Suurin osa viranomaisaineistoja

Valtion viranomaiset ovat siirtäneet pääsääntöisesti 40 vuotta vanhemmat pysyvästi säilytettävät asiakirjansa Kansallisarkistoon.

Valtion keskushallinnon, ministeriöiden ja keskusvirastojen sekä ylempien tuomioistuinten asiakirjat on siirretty Kansallisarkistoon Helsinkiin. Piiri- ja paikallishallinnon viranomaiset ovat luovuttaneet asiakirjansa alueellisen jaon mukaisesti Kansallisarkiston toimipaikkoihin.

Pääsääntöisesti kunnat, kaupungit ja kuntayhtymät säilyttävät asiakirjansa omissa keskusarkistoissaan. Kansallisarkistossa säilytettävät kuntien arkistot ovat yleensä sotien seurauksena rajan taakse jääneiden kuntien arkistoja.

Luterilaiset seurakunnat ovat tallettaneet arkistojaan Kansallisarkistoon. Käytetyimpiä seurakuntien aineistoista ovat kirkonkirjat. Ne on digitoitu, ja 100 vuotta vanhemmat ovat käytettävissä itsepalveluna Astia-palvelussa. Ortodoksisten seurakuntien arkistoja on eniten Kansallisarkistossa Mikkelissä.

Kansallisarkistossa säilytetään myös paljon yksityishenkilöiden, sukujen, järjestöjen, yhdistysten ja liikeyritysten arkistoja. Niiden luovuttajan toive määrää arkiston sijoituspaikan, mutta yleensä arkisto siirretään Kansallisarkistoon sinne, missä yhdistys tai liikeyritys on toiminut tai yksityishenkilö tai suku on elänyt ja vaikuttanut. Valtakunnallisesti toimivien yhdistysten keskusjärjestöjen arkistoja säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä.

Suomen presidenttien arkistot ovat Kansallisarkistossa, lukuun ottamatta Urho Kekkosta, joka perusti oman arkistonsa 1970.    

Yhtenäiset asiakirjasarjat 1500-luvulta

Keskiajan asiakirjat on koottu Kansallisarkistoon, missä niitä on alkuperäisinä 66 ja myöhemmin tehtyinä jäljennöksinä 223.  

Vanhin asiakirja, kuningas Birgerin suojeluskirje Karjalan naisille, on vuodelta 1316.

Vanhinta yhtenäistä aineistoa ovat Haminan rauhansopimuksen mukaan Suomeen siirretyt paikallishallinnon tiliasiakirjat eli voudintilit, jotka alkavat 1530-luvulta. Ruotsin ajalta alkavat tilikirjasarjojen lisäksi tuomiokirjat ja maanmittauskartat.

Vanhimmat Suomessa toimineiden viranomaisten haltuun jääneet asiakirjasarjat ulottuvat 1600-luvulle, mutta useimpien viranomaisten kohdalla asiakirjat ovat yleensä tuhoutuneet 1700-luvun alun sotia (isonvihan ja pikkuvihan) varhemmilta ajoilta.

Autonomian ajalta tärkeimmät lähteet ovat senaatin, valtiosihteerinviraston ja kenraalikuvernöörinkanslian isot arkistot.

Itsenäisyyden ajan aineistoista suosituimpia ovat esimerkiksi sotilaskantakortit, Etsivän keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin aineistot sekä sisällissotaan liittyvät aineistot.

Jäljennekokoelmista suosittuja ovat varsinkin sukututkijoiden käyttämät Suomen asutuksen yleisluettelo ja seurakuntien historiakirjajäljennökset.