Metatieto ja arkistokuvailu
Arkistometatiedolla tarkoitetaan tietoaineistojen arkistointitarkoituksissa tapahtuvan käytön näkökulmasta tarpeellista metatietokokonaisuutta.
Tavoitteena on varmistaa arkistoitavien tietoaineistojen käytettävyys arkistollisessa toiminta- ja käyttökontekstissa sekä arkistoinnin vaatimusten ja tarpeiden huomiointi tiedon elinkaaren aikana.
Lue lisää
Arkistoitavaksi säädettyjä tai määrättyjä asiakirjoja ja tietoja säilytetään ilman aikarajaa osana asiakirjallista kulttuuriperintöä. Tällöin korostuu erityisesti niiden hyödyntäminen monipuolisessa tutkimuskäytössä.
Arkistokuvailu koostuu tietoaineistoa ja sen konteksteja kuvailevasta arkistometatiedosta, joka kuvaa aineiston:
- sisältöä
- rakennetta
- alkuperää, kuten tietoaineiston syntyyn liittyviä tehtäviä ja toimijoita
- käsittelyä ja elinkaarihallintaa ja niihin liittyviä toimijoita
- suhdetta muuhun tietoon ja tietoaineistoihin
- muita asiayhteyksiä
- käyttöön liittyviä rajoituksia
Kuvailevan metatiedon lisäksi arkistometatietoon kuuluu tietoaineistojen arkistointia ohjaavaa hallinnollista metatietoa.
Kansallisarkiston Arkistoitavien tietoaineistojen perusmetatiedot -suosituksessa (2024) on määritelty arkistometatiedon vähimmäistasoa.
Kuva: Arkistometatieto muodostaa kohteen kontekstia, sisältöä ja rakennetta sekä hallintaa ja käsittelyä koko sen elinkaaren ajan kuvaavan arkistokuvailun. Se myös ohjaa omalta osaltaan tietoaineistojen arkistointia. Kansallisarkiston määrittelemillä arkistoinnin perusmetatiedoilla tarkoitetaan arkistometatiedon vähimmäistasoa arkistointitarkoituksissa tapahtuvan käytön ja arkistoinnin ohjauksen näkökulmista.
Tietoaineistojen arkistointi ja muu elinkaarihallinta, säilytys ja käyttö ovat sidoksissa niitä koskevien metatietojen laatuun. Arkistokuvailulla varmistetaan arkistoitavien tietoaineistojen ymmärrettävyys, todistusvoimaisuus, tunnistaminen ja käyttöön saaminen myös arkistoinnin jälkeen. Samalla tuetaan arkistoitavien ja arkistoitujen tietoaineistojen jatkuvaa elinkaarihallintaa.
Laadukas arkistometatieto tuotetaan luotettavasti standardien ja niiden pohjalta tehtyjen ohjeiden ja suositusten mukaisesti. Metatiedon tulee olla oikeellista, määrältään riittävää, ajantasaista, ymmärrettävää ja koneluettavaa. Metatiedon alkuperä tulee dokumentoida.
Metatiedon laatua voi arvioida esimerkiksi Tilastokeskuksen tuottaman tietoaineistojen laatukriteeristön (pdf) avulla.
Arkistokuvailu tehtävänä ja prosessina
Arkistokuvailu tarkoittaa tietoaineistoa kuvailevan arkistometatiedon lisäksi myös sitä tehtävää ja prosessia, jolla arkistometatieto tuotetaan kuvailtavalle kohteelle. Kuvailu alkaa käytännössä arkistoitavan tietoaineiston muodostumishetkellä ja jatkuu läpi koko sen elinkaaren. Tehtävänä se ei siksi rajoitu arkistossa tehtävään kuvailuun, vaan tietoaineistojen arkistointitarkoitusten huomiointi metatietojen tuottamisessa on osa julkishallinnon toimijan tiedonhallintatehtävää.
Digitaalisessa toimintaympäristössä arkistointitarkoitusten näkökulmasta tarpeelliset metatiedot on tarkoituksenmukaista tuottaa mahdollisimman pitkälle samoilla menetelmillä ja samanaikaisesti muun tiedonhallinnan näkökulmasta tarpeellisen metatiedon kanssa. Siksi prosesseissa ja tietojärjestelmissä, joissa muodostuu ja käsitellään arkistoitavia tietoaineistoja, tulee ottaa huomioon arkistokuvailun näkökulma ja tarpeet.
Osa arkistometatiedosta voidaan liittää tietoaineistoihin, kun ne arkistoidaan tai siirretään arkistoon. Arkistossa metatietoja voidaan edelleen täydentää ja rikastaa.
Tiedon elinkaaren aikana muodostuvan metatiedon ohella arkistometatiedolla on yhtymäkohtia myös arkistolain (831/1994) mukaisissa arkistonmuodostussuunnitelmissa tai esimerkiksi tiedonhallintalain (laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019) mukaisessa tiedonhallintamallissa ylläpidettäviin tietoihin. Näiden kuvausten avulla hallinnoidaan ja dokumentoidaan osaltaan tietoaineistojen
- kontekstitietoja, kuten yhteyttä tehtävään ja toimintaprosessiin, joiden hoitamisen yhteydessä aineistot muodostuvat, sekä
- elinkaaritapahtumia, kuten tuhoamista, arkistointia ja arkistosiirtoja.
Arkistometatiedon suhde muihin metatietoihin
Arkistoitua tietoaineistoa säilytetään ilman aikarajaa, ja sen käyttötavat ovat periaatteessa rajattomat. Tiedon alkuperäinen käyttökonteksti, tietojärjestelmä, sovellus tai tiedon tuottajien ja käyttäjien asiantuntemus eivät useimmiten enää ole arkistoidun tiedon hyödyntäjän saatavilla ja tukena.
Arkistoinnin metatietomääritykset pyrkivät osaltaan varmistamaan tietoaineistojen todistusvoimaisuuden ja tukemaan niiden hyödynnettävyyttä tiedon uudelleenkäytön tavasta, ajasta ja paikasta riippumatta. Siksi tietty metatieto voi arkistokuvailun yhteydessä olla tarpeellinen, vaikka tiedonhallinnan tai asianhallinnan konteksti, standardit, käytännöt, lainsäädäntö tai yksittäinen tietojärjestelmä eivät sitä edellyttäisi.
Myös nimellisesti samaa metatietoa koskevat vaatimukset voivat arkistokuvailun näkökulmasta olla erilaisia kuin organisaation muun tiedonhallinnan näkökulmasta. Suuri osa arkistometatiedosta on kuitenkin yhteneväistä muuta tiedonhallintaa palvelevan ja dokumentoivan metatiedon kanssa.
Oleellista arkistoitavien tietoaineistojen metatiedoissa on johdonmukaisesti ottaa huomioon niiden tuleva arkistollinen toiminta- ja käyttökonteksti. Vain näin jatkuvasti kasvavaa digitaalista tietomassaa on mahdollista siirtää, hallita ja antaa käytettäväksi arkistossa.
Digitaalisten tietoaineistojen kuvailu sekä kuvailutietojen ylläpito on tärkeää varmistaa aineistojen koko elinkaaren ajan. Esimerkiksi automaattisen sisällöntunnistamisen menetelmät voivat vähentää tietoaineistojen tietosisällön kuvailutarvetta. Sen sijaan tietorakenteen ja aineiston käyttöohjeiden kuvailun merkitys lisääntyy tiettyjen digitaalisten tietoaineistojen kohdalla.
Tieto voi menettää ymmärrettävyyttään hyvin nopeasti silloin, kun sitä ei aktiivisesti käytetä tai kun se on irrotettu siitä yhteydestä, jossa se on tuotettu ja jossa sitä on käytetty. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun digitaalinen tieto siirretään pois siitä järjestelmästä, jossa se on muodostunut. Arkistometatieto tukee organisaation tiedonhallintaa erityisesti silloin, kun organisaatio vastaa arkistoitujen tietojen säilyttämisestä itse tai tietoaineistojen säilytysajat ovat pitkiä.
Arkistometatieto ja asiankäsittelyn metatieto
Asiarekisteristä ja asiankäsittelyn välttämättömistä metatiedoista säädetään tiedonhallintalaissa. Tiedonhallintalain perusteella Julkisen hallinnon tiedonhallintalautakunta antaa asiankäsittelyyn ja palveluiden tiedonhallintaan liittyviä metatietosuosituksia. Lisäksi tiedonhallintaan ja asiankäsittelyyn liittyviä metatietovaatimuksia on muussa yleislainsäädännössä ja erityislainsäädännössä.
Asiankäsittelyn ja arkistoinnin metatietovaatimusten välistä suhdetta voi arvioida käyttötarkoituksen ja tavoitteiden näkökulmasta. Asiankäsittelyn metatietojen tavoitteena on mahdollistaa muun muassa asiankäsittelyn seuraaminen sekä tukea tiedon antamista viranomaisen asiakirjoista. Arkistoinnin metatietojen tavoite puolestaan on varmistaa asiakirjallisen kulttuuriperinnön säilyminen, saatavuus, ymmärrettävyys ja käytettävyys arkistointitarkoituksessa erittäin pitkällä aikavälillä.
Asiankäsittelyn metatiedot liitetään tai ne kertyvät tietoaineistoihin niiden muodostumisen ja alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisen käytön ja hallinnan yhteydessä. Ne koostuvat asiakirjakohtaisista metatiedoista ja asian käsittelyprosessiin liittyvistä rekisteröintitiedoista ja muista metatiedoista.
Näihin kuuluvat sekä käsiteltävän asian tiedot että siihen liittyvät käsittelyvaiheet ja toimenpiteet sekä toimijat ja asiankäsittelyyn liittyvät aikamääreet. Nämä metatiedot tukevat myös arkistointitarkoitusta. Metatietojen täydentäminen ja tarkentaminen arkistointitarkoituksiin on kuitenkin usein vielä tarpeen.
Ellei tarpeellista arkistometatietoa ole liitetty arkistoitaviin tietoaineistoihin niiden syntyessä tai alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisen hallinnan ja käytön aikana, ne on tuotettava viimeistään, kun aineistot siirretään Kansallisarkistoon.
Katso myös
Arkistosiirron yhteydessä voidaan tietoaineistoon liittyvien välttämättömien metatietojen lisäksi ottaa vastaan muita siirrettävän aineiston uudelleenkäytön kannalta hyödyllisiä metatietoja, dokumentaatiota ja kuvailuja, joita organisaatio on tuottanut.
Siirtoon liittyvä tekninen metatieto sekä järjestelmäsidonnainen tekninen metatieto tuotetaan tai välitetään ajantasaisen siirto-ohjeistuksen mukaisesti.
Asiakirjahallinnan ja asianhallinnan metatietoja on Suomessa määritelty 2000-luvulla myös Kansallisarkiston SÄHKE-määräyksissä (SÄHKE1, 2005 ja SÄHKE2, 2009). Määrittelyä jatkoi SÄHKE2-mukaiseen tiedonohjaussuunnitelmaan (sähköinen arkistonmuodostussuunnitelma tai säilytysaikasuunnitelma) perustuvaa tiedonohjausta kehittänyt JHS 191 -suositus (2015)Linkki toiselle sivustolle, Avautuu uudessa välilehdessä. Tiedonhallintalautakunnan asiankäsittelyn metatietosuositusten ja SÄHKE2:n taustalla ovat samat julkisen hallinnon kirjaamis- ja rekisteröintiperinteet sekä sama lainsäädännöllinen perusta. Siksi niiden vaatimukset ja tarpeet ovat pitkälle yhteneviä.
SÄHKE2 sisältää asiankäsittelyyn liittyvien metatietojen lisäksi hallinnollisia ja kuvailevia metatietoja, joiden tarkoitus on palvella myös arkistointia ja arkistoitujen tietoaineistojen hallintaa ja käyttöä. Tavoite on liittää tieto sen muodostumisesta lähtien sen ymmärtämistä tukevaan viitekehykseen, auttaa hallitsemaan tiedon käsittelyä, käyttörajoituksia, henkilötietojen suojaamista sekä tiedon säilytysarvoa ja säilytysaikoja ja näin tukea aineiston arkistoon siirtämistä ja käyttöä arkistossa.
SÄHKE2:n ylläpito ja voimassaolo Kansallisarkiston määräyksenä päättyi vuoden 2022 lopussa. SÄHKE2:n taustasta, roolista ja hyödyntämisestä on lisätietoa sen kumoamisen jälkeen julkaistussa Suosituksessa SÄHKE2-metatietomallin hyödyntämisestä (KA/12266/07.01.01.00/2022) sekä kumoamismääräyksen (KA/12266/07.01.01.00/2022) perustelumuistiossa.
SÄHKE2-suositus on tarkoitettu arkistoinnin ja arkistosiirtojen suunnittelun ja toteutuksen tueksi niille toimijoille, jotka hyödyntävät SÄHKE2:ta asiankäsittelyssä ja asiakirjahallinnassa. SÄHKE2 on tuettu siirtorakenne, kun arkistoitavia tietoaineistoja siirretään Kansallisarkistoon.
Arkistokuvailun yhtenäisyys kansallisesti ja kansainvälisesti varmistetaan noudattamalla standardeja. Standardit ja niihin perustuvat ohjeistukset ohjaavat kuvailukohteiden identifiointia, metatiedon sisältöä ja yksittäisten metatietojen muotoa, esimerkiksi aikatietojen ja kielen merkitsemistapaa.
Nykyiset kansalliset arkistokuvailun säännöt ovat vuodelta 1997. Ne eivät vastaa Kansallisarkiston nykyistä kuvailujärjestelmää. Ne eivät lisäksi huomioi riittävästi sähköisessä tiedonhallinnassa ja arkistoinnissa ja niitä koskevassa säädösympäristössä tapahtunutta kehitystä. Tietopalveluympäristö ja itse kuvailujärjestelmä ovat muuttuneet yhä verkottuneemmaksi ja virtuaalisemmaksi.
Uuden kuvailusovelluksensa kehittämisen yhteydessä Kansallisarkisto julkaisi vuonna 2015 luonnoksen kansallisesta arkistokuvailun käsitemallista. Siinä otettiin huomioon ICA:n eli kansainvälisen arkistoneuvoston vuonna 2012 asettaman EGAD-työryhmän työ, jonka tuloksena syksyllä 2016 julkaistiin luonnos arkistokuvailun kansainvälisestä Records in Contexts -käsitemallista. Käsitemallin ja sen määrämuotoisen ontologiaversion (RiC-O) ensimmäiset viralliset versiot julkaistiin marraskuussa 2023.
Keskeistä kansainvälisen ja kansallisen kuvailujärjestelmän kehityksessä on tietoaineistojen kontekstien kuvailun erottaminen varsinaisesta tietoaineistojen kuvailusta omiksi kuvailukohteiksi. Konteksteilla tarkoitetaan ensisijaisesti tehtävä- ja toimijakonteksteja. Kuvailu kertoo silloin, minkä tehtävien hoitamisesta ja minkä viranomaisten tai muiden toimijoiden toiminnassa tietoaineistot ovat syntyneet tai kertyneet ja niitä on käsitelty ja käytetty. Tehtävä- ja toimijakuvailut linkitetään niihin tietoaineistoihin, joiden kontekstia ne kuvaavat. Tästä seuraa, että tehtäviä ja toimijoita koskevaan arkistometatietoon on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota.
Uusi kuvailujärjestelmä siirtää arkistokuvailun painopistettä tietoaineiston ominaispiirteiden kuvailusta aineiston ja sen kontekstien välisten suhteiden tunnistamiseen ja kuvailuun. Kontekstien kuvailussa tulee hyödyntää paitsi itse tai yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa tuotettua kuvailutietoa, myös mahdollisuuksien mukaan linkitettynä datana saatavilla olevia nimistöjä, sanastoja, luokituksia ja tunnisteita. Kuvailutyön painopiste siirtyy metatiedon tuottamisesta tietojen yhdistelyyn.
Myös itse tietoaineiston kuvailu jakaantuu ”aineiston” ja ”ilmentymän” kuvailuun. Tällöin tietoaineiston eri analogiset ja digitaaliset ilmentymät ja ilmentymäkohtaisten ominaisuuksien kuvailu voidaan erottaa toisistaan. Kun digitoidun aineiston alkuperäinen analoginen ilmentymä katsotaan arvonmäärityksessä arkistoitavaksi digitoidun ilmentymän ohessa, kuvailussa on kyettävä tekemään ero saman aineiston eri säilytysmuotoja edustavien ilmentymien välillä.
Lisäksi omina kohteinaan voidaan kuvailla tietoaineistojen elinkaarihallintaan ja tietoaineistoihin kohdistuviin muihin elinkaaritapahtumiin liittyvää tietoa, kuten aineiston käsittelyä ja arkistointia dokumentoivaa tietoa, ja aineistoon liittyviä käyttörajoituksia.