Seurakuntien kuolleiden luettelot jatkossa vapaasti käytettävissä vuoden 1951 loppuun asti

Nuoremmat tiedot ovat käytettävissä vain tutkijasalien asiakaspäätteillä.

Seurakuntien kuolleiden luettelot ovat jatkossa vapaasti käytettävissä vuoden 1951 loppuun asti. Sitä nuoremmat tiedot rajaamme käytettäväksi vain tutkijasalien asiakaspäätteille.

Aineiston käyttäminen ei vaadi käyttölupaa.

Vastaavaa rajausta noudatetaan myös muiden väestörekisterinpitäjien (ortodoksiset seurakunnat, siviilirekisterit) aineistoissa sekä kuolemansyytilastojen pohja-aineistoissa, jotka perustuvat seurakuntien ja siviilirekisterien väestörekisteriviranomaisina toimittamiin kuolleiden luettelojen tietoihin.

Tietojen yhdistäminen elossa oleviin henkilöihin vaarana

Kuolleiden luettelojen salassapitoaika ja luovutusrajoitukset ovat päättyneet, koska henkilöiden kuolemasta on varmuudella 50 vuotta. Tämän vuoksi luettelot ovat olleet vapaasti käytettävissä.

Luetteloiden sisältämiä terveystietoja on kuitenkin mahdollista hyödyntää massamuotoisesti ja yhdistää muihin aineistoihin ennakoimattomalla tavalla.

Tämän vuoksi kuolleiden luettelojen julkaisemista vapaasti rajataan ajallisesti aineistoon, jossa kuolemansyymerkinnät eivät ole vertailukelpoisia nykypäivään. Vuosi 1951 on valikoitunut rajavuodeksi siksi, että siihen asti käytössä oli vain vajaan 200 nimikkeen kuolemansyynimikkeistö.

Kuolleiden luettelot eivät lähtökohtaisesti sisällä tietoja elossa olevista henkilöistä, mutta kuolemansyy voi ilmaista sairauden, johon liittyy periytymistodennäköisyys.

Tietojen yhdistäminen elossa oleviin henkilöihin on mahdollista esimerkiksi julkaistujen sukututkimusten avulla. Pienillä paikkakunnilla tai harvinaisten sukunimien osalta tietojen yhdistäminen on helpompaa.

Kuolleiden luettelo saattaa satunnaisesti sisältää mahdollisesti elossa olevien omaisten nimitietoja kuten lapsen vanhemmat.

Kirkonkirjoja digitoitu vapaaehtoisvoimin

Suomen alueen evankelis-luterilaisten 50 vuotta vanhempia kuolleiden luetteloita ja 100 vuotta vanhempia muita kirkonkirjoja on digitoitu viime vuosina Kansallisarkistossa seurakuntien tai aluekeskusrekisterien antamilla luvilla vapaaehtoisvoimin.

Kaikista seurakunnista aineistoa ei ole saatavilla. Joko aineistoa ei ole talletettu Kansallisarkistoon, jolloin sitä ei voi digitoida. Toisaalta talletetun aineiston digitointiin ei välttämättä ole saatu lupaa tai löydetty vapaaehtoisia.

Lisätietoja

• Ylitarkastaja Anne Hänninen, [email protected]