Säilytysmuodon määräytyminen

Asiakirjatiedot arkistoidaan pääsääntöisesti yksinomaan digitaalisessa muodossa. Tällöin ne ovat tasapuolisemmin saatavissa ja käytettävissä kuin analogiset asiakirjatiedot, joiden käyttö on riippuvaista ajasta ja paikasta. Digitaalisessa muodossa olevien asiakirjatietojen monipuolinen yhdisteltävyys tarjoaa tutkimukselle ja muihin käyttötarkoituksiin aiempaa laajempia lähdeaineistoja.

Alkujaan digitaaliset arkistoidaan digitaalisesti

1.1.2022 alkaen alkujaan digitaalisessa muodossa olevat asiakirjatiedot arkistoidaan yksinomaan digitaalisessa muodossa. Digitaalisia asiakirjatietoja ei tulosteta analogiseen muotoon arkistointia varten. Alkujaan digitaalisille asiakirjatiedoille ei haeta erikseen sähköistä arkistointia mahdollistavaa seulontapäätöstä, vaan Kansallisarkiston määräys arkistoitavien asiakirjojen muodosta (KA/15906/07.01.01.00/2021) edellyttää sähköistä arkistointia.

Ennen 1.1.2022 muodostuneiden alkujaan digitaalisten asiakirjatietojen muodosta Kansallisarkisto on määrännyt ja määrää erikseen.

Kansallisarkisto on antanut 1990-luvulta alkaen lukuisia seulontapäätöksiä, joissa alkujaan digitaaliset asiakirjatiedot on määrätty pysyvään säilytykseen digitaalisessa muodossa. Pääosa päätöksistä on yksittäisille toimijoille tai tietojärjestelmien asiakirjatiedoille annettuja seulontapäätöksiä, mutta osa on yleispäätöksiä, jotka koskevat monien toimijoiden asiakirjatietoja. Nämä annetut seulontapäätökset ovat edelleen voimassa ja ohjaavat pysyvästi säilytettävien asiakirjatietojen digitaalista arkistointia.

Sähköisen arkistoinnin mahdollistavat seulontapäätökset

Kansallisarkisto antaa tarvittaessa säilytysmuotoa koskevia seulontapäätöksiä myös ennen 1.1.2022 muodostuneille alkujaan digitaalisille asiakirjatiedoille. Ota yhteyttä sähköpostitse ([email protected]), mikäli organisaatiosi alkujaan digitaalisilta asiakirjatiedoilta puuttuu säilytysmuotoa koskeva päätös ja haluat tehdä seulontaesityksen Kansallisarkistolle. Vastaamme myös kysymyksiin aiemmin annettujen seulontapäätöksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Mahdollista digitaalinen arkistointi

Kansallisarkisto ei ota kantaa siihen, missä toimijan tietojärjestelmissä arkistoitavat digitaaliset asiakirjatiedot tulisi säilyttää. Toimijan on kuitenkin turvattava arkistoitavaksi määrättyjen asiakirjatietojen säilyvyys ja käytettävyys, kunnes asiakirjatiedot siirretään sähköiseen arkistoon, joka täyttää sähköisen pitkäaikaissäilyttämisen tai arkistoinnin vaatimukset. Mikäli asiakirjatiedot siirretään Kansallisarkiston sähköisen arkistoinnin palveluun, löydät tarkemman ohjeistuksen alkujaan digitaalisten asiakirjatietojen siirrosta Sähköisen arkistoinnin palvelusta.

Analogiset asiakirjatiedot digitoidaan

1.1.2022 alkaen muodostuneet analogiset asiakirjatiedot arkistoidaan niin ikään yksinomaan digitaalisessa muodossa. Ne digitoidaan arkistointia varten. Analogisille asiakirjatiedoille ei haeta säilytysmuotoa koskevaa seulontapäätöstä kuin poikkeustapauksissa, jos arkistonmuodostaja tai sitä edustava toimija tai vaihtoehtoisesti Kansallisarkisto on tunnistanut asiakirjojatietoja, jotka on perusteltua arkistoida myös analogisessa muodossa kulttuurihistoriallisen arvon takia. Jos niille ei ole tunnistettu perusteita analogiseen arkistointiin, voi analogiset asiakirjatiedot hävittää arkistoitavien asiakirjojen muotoa koskevan määräyksen nojalla (KA/15906/07.01.01.00/2021), kun ne on digitoitu Kansallisarkiston digitointivaatimusten mukaisesti. Hävittäminen ei saa vaarantaa asiakirjatietojen todistusvoimaisuutta, säilymistä ja käytettävyyttä.

Kansallisarkisto määrää toimijan esityksestä ennen 1.1.2022 muodostuneiden asiakirjatietojen analogisen säilytysmuodon kulttuurihistoriallisesta arvosta ja digitoinnin jälkeisestä säilytysmuodosta seuraavissa tapauksissa:

  • Kansallisarkisto tai sen edeltäjä on aiemmin määrännyt asiakirjatiedot pysyvään säilytykseen yksinomaan analogisessa muodossa.
  • Asiakirjatiedot ovat muodostuneet yksinomaan analogisessa muodossa.
  • Analogisten asiakirjatietojen ja samansisältöisten digitaalisten (alkujaan digitaaliset tai aiemmin digitoidut) ilmentymien tietosisällöt eivät vastaa toisiaan ja asiakirjallinen todistusvoimaisuus on puutteellista. Todistusvoimaisuus voidaan varmistaa digitoimalla analogiset asiakirjatiedot.

Seulontapäätökset on annettava ennen digitointia, millä varmistetaan muun muassa mahdollisen analogisen säilytysmuodon kulttuurihistoriallisen arvon säilyvyys. Jos Kansallisarkisto ei ole antanut näiden osalta säilytysmuotoa koskevaa seulontapäätöstä, analogisia asiakirjatietoja ei saa hävittää digitoinnin jälkeen, vaikka digitointi olisi suoritettu Kansallisarkiston digitointivaatimusten mukaisesti.

Jos digitaaliseen muotoon muuttaminen vaarantaa todistusvoimaisuuden tai analogisen säilytysmuodon kulttuurihistoriallisen arvon, arkistoidaan asiakirjatiedot vain analogisessa muodossa, kunnes digitaaliseen muotoon muuttaminen on mahdollista.

Seulontaesitystä ei tarvitse tehdä, jos Kansallisarkisto on määrännyt asiakirjatiedot ja niihin sisältyvät tiedot pysyvään säilytykseen yksinomaan digitaalisessa muodossa.

Alkujaan digitaalisina todistusvoimaisesti pysyvään säilytykseen määrättyjen asiakirjatietojen analogisilla ilmentymillä (tulosteet) ei ole kulttuurihistoriallista arvoa. Toimija voi hävittää samansisältöiset analogiset asiakirjatiedot varmistettuaan digitaalisten asiakirjatietojen todistusvoimaisuuden. Mikäli analogisten ja alkujaan digitaalisten asiakirjatietojen tietosisällöt eivät vastaa toisiaan ja niiden asiakirjallinen todistusvoimaisuus on puutteellista, toimija tekee seulontaesityksen Kansallisarkistolle, joka määrää analogisten ja digitaalisten asiakirjatietojen säilytysmuodosta.

Jos asiakirjojen säilytysmuodolla ei ole kulttuurihistoriallista arvoa, seulontapäätösmenettelyn yhteydessä Kansallisarkisto ja toimija varmistavat, voidaanko analogiset asiakirjatiedot korvata jo olemassa olevilla samasisältöisillä alkujaan digitaalisilla tai digitoiduilla asiakirjatiedoilla. Jos korvaaminen ei ole mahdollista, seulontapäätös velvoittaa toimijaa digitoimaan analogiset asiakirjatiedot Kansallisarkiston digitointivaatimusten mukaisesti. Päätöksen antamisen jälkeen korvaaminen ei ole mahdollista.

Analogisen tiedon korvaaminen ja sen arviointi

Analogisen säilytysmuodon kulttuurihistoriallinen arvo ja sen arvioiminen

Kansallisarkisto tukee analogisten asiakirjatietojen digitointia

Kansallisarkisto tukee julkishallinnon analogisessa muodossa olevien arkistoitavien asiakirjatietojen laajamittaista digitointia. Digitoinnin mahdollistamiseksi Kansallisarkisto antaa analogisten asiakirjatietojen säilytysmuotoa koskevia seulontapäätöksiä toimijoiden tekemien seulontaesitysten perusteella.

Kansallisarkisto antaa päätöksiä toimijoille, jotka siirtävät arkistoitavia asiakirjatietoja Kansallisarkistoon. Päätökset valmistellaan pääsääntöisesti massadigitoinnin tiekartan ja sitä tarkentavine vuosittaisten digitointisuunnitelmienmukaisessa järjestyksessä. Kansallisarkisto on yhteydessä toimijoihin ja määrittelee yhteistyössä heidän kanssaan seulontaesitysten ja -päätösten valmisteluaikataulun osana tiekarttaan perustuvaa siirtosuunnittelua. Toimijan tulee viime kädessä itse varmistaa ennen siirrosta sopimista, että aineistolle on tehty arvonmääritys ja analogisen säilytysmuodon kulttuurihistoriallinen arvo on arvioitu osana säilytysmuodosta päättämistä.

Kansallisarkisto tekee analogisia asiakirjatietoja koskevia seulontapäätöksiä myös muille toimijoille. Kuntaorganisaatioita ja arkistolakia noudattavia julkisoikeudellisia toimijoita pyydetään ottamaan yhteyttä Kansallisarkistoon ([email protected]) ennen seulontaesityksen tekemistä, jotta voimme neuvoa toimijoita esityksen laatimisessa ja varautua tulevaan päätösvalmisteluun.

Analogisen ja sähköisen arkistoinnin tausta

Julkisen hallinnon toiminnassa muodostuneet arkistoitavat asiakirjatiedot on pääsääntöisesti säilytetty analogisessa muodossa aina viime vuosiin saakka. Asiakirjatietojen arkistointi analogisessa muodossa on perustunut Kansallisarkiston edeltäjien Valtionarkiston ja arkistolaitoksen antamiin seulontapäätöksiin. 2000-luvun puolivälin jälkeen annettujen SÄHKE-normien (SÄHKE1 ja SÄHKE2) myötä arkistolaitos pystyi määräämään eräiden sähköiseen asianhallintaan siirtyneiden toimijoiden digitaaliset asiakirjatiedot arkistoitavaksi säilytysmuodoksi. Analoginen säilyttäminen pysyi kuitenkin pääsääntöisenä arkistointimuotona aina 2010-luvun alkuun saakka. Toimintatavan seurauksena julkishallinnon toimijoiden hallussa on suuri määrä analogista aineistoa: esimerkiksi valtionhallinnon hallussa on arvioitu olevan noin 135 hyllykilometriä arkistoitavaa aineistoa.

Arkistolaitos muutti julkishallinnon asiakirjatietojen säilyttämisen tavoitteita vuoden 2012 seulontastrategiassaan, jossa lähtökohtana on pysyvästi säilytettävien asiakirjatietojen säilyttäminen yksinomaan sähköisessä muodossa aina, kun se on mahdollista. Lisäksi Kansallisarkisto on edelleen vahvistanut tavoitettaan edistää julkisen hallinnon sähköistä arkistointia vuoteen 2025 ulottuvassa strategiassaan ja vuoden 2020 arvonmääritys- ja seulontapolitiikassa (pdf).

Esimerkkejä säilytysmuotoa koskevista seulontaesityksistä