Homeongelmat 

Asiakirjojen säilyttäminen oikeissa olosuhteissa on tärkein toimenpide, jolla homeongelmat voidaan estää. Mikäli homeongelma on kuitenkin päässyt muodostumaan, on siihen syytä suhtautua vakavasti.

• Homeen syntyyn vaikuttavat ilmankosteus, lämpötila ja ravinnonlähteenä toimiva kasvualusta.
• Homelajikkeita on runsaasti, joten homeen tunnistaminen on haastavaa.
• Homeongelmissa on usein syytä turvautua asiantuntija-apuun.

Miksi hometta muodostuu?

Home on mikrosieni, joka kasvaa rihmastona ja lisääntyy itiöiden avulla. Homeitiöitä löytyy kaikilta pinnoilta ulkona ja sisällä. Ne siirtyvät ilmavirtojen mukana materiaalista toiseen. Sisätiloissa ne voivat levitä ilmanvaihdon kautta eri tiloihin. 

Homeet menestyvät hyvin erilaisissa olosuhteissa. Ne tarvitsevat kasvaakseen ja lisääntyäkseen happea, vettä ja ravintoa. Homeiden kasvamiselle on otollista, jos ilman suhteellinen kosteus on yli 65 % ja lämpötila + 4–30 asteen välillä. Homeet voivat kasvaa myös pimeässä, koska niissä ei ole lehtivihreää (klorofylliä). 

Home hankkii ravintonsa kasvualustasta. Paperin selluloosa, lumppu, liima- ja täyteaineet sekä musteet kelpaavat homeiden ravinnoksi. Huokoinen paperi on alttiimpi homeiden kasvulle kuin tiivis paperimateriaali. 

Kokeile pystytkö arvioimaan silmämääräisesti, mitkä seuraavista kuvissa näkyvistä vaurioista ovat homeen aiheuttamia.

Kuva 1:

Kuva 2:

Kuva 3:

Kuva 4:

Kuva 5:

Kuva 6:

 

Home haurastuttaa ja pehmentää paperia, minkä seurauksena paperiin voi muodostua puuttuvia alueita. Homeet saattavat myös kiinnittää papereita yhteen, jolloin yhteen tarttuneita papereita ei voi irrottaa toisistaan. 

Osa homeista värjää paperia keltaisen, punaisen, sinisen, vihreän tai ruskean väriseksi. Toiset homeet esiintyvät paperipinnoilla pölyä muistuttavina irrallisina kerrostumina. 

Homeen haju vaihtelee tunkkaisesta kellarista makeaan omenaan, mutta home voi olla myös täysin hajutonta. 

Jos epäilet hometta…

• Homehaittojen hallinnassa on olennaista estää homeisen aineiston sisältämien itiöiden leviäminen aineistoista ja tiloista toisiin. 
• Eristä homeinen aineisto muusta aineistoista sijoittamalla se suojakoteloon tai käärimällä se suojapaperiin. 
• Kaikki kotelot, joissa on homeista aineistoa, pitää merkitä. 
• Huolehdi, että säilytystilassa on asianmukaiset olosuhteet.
• Hanki varmistus home-epäilylle ja turvaudu asiantuntijaan. Ota tarvittaessa yhteyttä Kansallisarkistoon.
•  Jos aineistossa todetaan aktiivista hometta tai homepölyä, homepuhdistus pitää aloittaa mahdollisimman pian aineiston säilymisen turvaamiseksi ja henkilöiden turvaamiseksi.
• Muista, että homepuhdistuksen tekee aina asiaan erikoistunut alan asiantuntija.
• Jos käsittelet home-epäiltyä tai homeista aineistoa, suojaa itsesi ja käytä asianmukaisia suojavälineitä. 

Kuva: Merkitty ja suojapaperiin paketoitu home-epäilty aineisto. Home-epäilymerkintä on hyvä tehdä organisaation toimesta, joka aineistoja hallinnoi.

Kuva: Konservaattorin käsittelemiin homeaineistoihin on tärkeää dokumentoida tieto aineiston homevaurioista, sillä pienetkin homejäämät voivat aiheuttaa oireita osalle ihmisistä.

Yleisin syy: kosteus

Arkistojen homeongelmat johtuvat usein vesivahingoista, jolloin arkistoaineisto on päässyt kastumaan. Kastunut arkistoaineisto tulee kuivattaa mahdollisimman nopeasti, sillä homehtumisen riski on suuri. Homerihmaston kasvaminen ja itiöiden leviäminen voi alkaa jo 24–28 tunnissa. Hometta voi näin ollen olla myös aineistoissa, jotka ovat uusissa koteloissa. Koteloihin, joissa on havaittu homeista aineistoa, tulee aina tehdä merkintä homehavainnosta.

Jos kastunutta aineistoa on paljon, osan aineistosta voi pakastaa pienemmissä erissä kuivattamisen jaksottamiseksi. Kastunut aineisto tulisi pakastaa ennen kuin aineistoon on ehtinyt tulla homekasvustoa. Pakastaminen ei poista hometta, mutta se antaa lisää aikaa aineiston pelastamiseksi. Ennen pakastamista kastunut aineisto olisi hyvä saada puristetuksi esimerkiksi kartonkien avulla mahdollisimman hyvin alkuperäiseen muotoonsa, jotta minimoidaan aineiston fyysiset epämuodostumat. 

Kuva: Arkistokansioita, jotka ovat altistuneet vedelle. (Kansallisarkisto) 

On syytä muistaa, että paperimateriaalin ei tarvitse kastua täysin, vaan hometta voi kasvaa paperin pinnalla, jos ilman suhteellinen kosteus on pitempään yli 65 %. Kastuneen paperin tunnistaa paperin aaltoiluna. Paperiin tulee myös kosteusraitoja.

Homeongelmien syntymistä ehkäistään parhaiten huolehtimalla asianmukaisista arkistotiloista sekä varautumalla yllättäviin tilanteisiin kuten vesivahinkoihin. Hyvällä suunnittelulla ja ennalta varautumisella voidaan pelastaa arvokkaat arkistoaineistot vahingoilta tai saada niiden pelastamiseen lisää aikaa.

Rakennusten sisäilmaongelmat eivät välttämättä tarkoita, että tiloissa säilytettävät arkistoaineistot olisivat homeessa, vaan homeeseen tarvitaan aina aineiston kastuminen tai pitkäaikainen korkea ilmankosteus. Sisäilmaongelmien ilmetessä asiakirja-aineistot tulee puhdistaa huolellisesti ennen mahdollista siirtoa muihin tiloihin, jotta mahdolliset käyttäjille haitalliset kosteusperäiset homeitiöt eivät siirry muihin tiloihin. 

Tiloissa, joissa säilytetään pysyvästi säilytettäviä asiakirja-aineistoja, ei saa käyttää hapettavia kaasuja ja kemikaaleja (kuten peroksidiyhdisteitä ja otsonia) sisältäviä puhdistus-, kaasutus- ja desinfiointimenetelmiä. Menetelmät ovat asiakirja-aineistoille erittäin haitallisia eivätkä poista aineistoissa mahdollisesti olevaa homekasvustoa

Tutustu Kansallisarkiston verkkosivujen ohjeisiin home-epäiltyjen tai homeisten arkistoaineistojen käsittelystä sekä määräykseen/ohjeeseen arkistotiloista. Mainitut ohjeet löytyvät Kansallisarkiston verkkosivujen ohjepankista.