Pääjohtaja Päivi Happosen juhlapuhe Arkistopäivillä

Tietoaineistojen arvo syntyy niiden käytöstä. Tietoaineistoihin perustuvat tutkimukset, innovatiiviset oivallukset, syvempi ymmärrys ja paremmat päätökset hyödyttävät parhaimmillaan koko yhteiskuntaa.

On ennustettu, että vuonna 2025 Internetissä olevasta datasta 99,9 prosenttia on tekoälyn tuottamaa. Misinformaation ja disinformaation määrä kasvaa, kun erilainen informaatiovaikuttaminen lisääntyy entisestään. Väärä tieto leviää salamannopeasti. Datan määrä on räjähtänyt jo kauan sitten ja sen taloudellinen, kulttuurinen ja viihteellinen merkitys vain nousee.  Faktan ja fiktion raja hämärtyy. Tekoäly haastaa myös ihmisten medialukutaitoa ja kykyä itsenäiseen ajatteluun. Informaatiotulvassa usein yksinkertainen viesti voittaa. Monimutkainen ja moniulotteinen asia yksinkertaistuu ja samalla sen tarkoitusperä voi muuttua.

Teksti on ollut tiedon keskeinen käyttöliittymä viimeiset viisisataa vuotta, mutta sen merkitys vähenee sosiaalisen median käytön jatkuvasti yleistyessä. Katsominen ja kuunteleminen koetaan helpommaksi kuin keskittymistä tai ainakin erilaista syventymistä vaativa lukeminen ja luetun ymmärtäminen. Julkishallinto, yritykset ja ehkä yhteisötkin tuottavat tekstiä myös lähitulevaisuudessa, mutta miten nykynuoret ja tulevat sukupolvet käyttävät tekstiaineistoja vai käyttävätkö lainkaan? Nämä ovat asioita, joita meidän pitää vähintään tunnistaa, mutta mieluusti myös ottaa huomioon toiminnan suuntaamisessa ja palveluiden kehittämisessä eli tiedon luotettavuuden ja luotettavan tiedon saatavuuden varmistamisessa – työskennelläänpä sitten julkishallinnossa, yliopistoissa, seurakunnissa tai yksityisarkistoissa.

Päätöksenteko, yhteiskunnallinen suunnittelu ja tutkimus tarvitsevat ajantasaista, luotettavaa, avoimesti saatavilla olevaa digitaalista tietoa. Tiedonhallinnan ja asiakirjahallinnan sekä luonnollisesti myös arkistoinnin keskeinen tavoite on yhteiskunnan toimintaa turvaavan olennaisen tietoperustan kattavuus ja luotettavuus. Sen merkitys vaan korostuu monimutkaistuvassa informaatioympäristössä. Tietoon liittyy valtaa ja valtaan kytkeytyy vastuu.

Arkistoissa ja kirjastoissa olevien tietoaineistojen avoin saatavuus ja niihin perustuvien tulkintojen vapaus ovat tieteellisen historiantutkimuksen kivijalkoja. Ei ole yhtä oikeaa tulkintaa, vaan ymmärryksemme historiasta rakentuu eri tutkijoiden välisessä vuoropuhelussa ja perustuu siihen, että tietoaineistoista on mahdollista tehdä erilaisia tulkintoja. Tämän päivän Venäjällä valtio hallitsee historiantulkintaa. Historiatulkinnoista on tullut poliittinen kysymys ja osa kansallisen itseymmärryksen päämäärätietoista rakentamista. Poikkeaminen virallisista tulkinoista on joissain tapauksissa jopa rangaistavaa – ja näiden tapausten käsittely on usein hyvin tulkinnanvaraista.
Tietoaineistojen digitaalinen pitkäaikaissäilytys Suomen historian ja kansakunnan muistin turvaamiseksi vahvistaa myös digitaalisen sivistyksen perustaa.  Digitaalinen pitkäaikaissäilytys on kuitenkin tehtävä, johon yksittäisellä organisaatiolla ei ole taloudellisia eikä toiminnallisia edellytyksiä. Siihen on kuitenkin tarjolla kansallisia ratkaisuja.

Olen erityisen iloinen siitä, että yli 15 vuoden ajan käyty keskustelu koko julkisen hallinnon mahdollisuudesta hyödyntää Kansallisarkiston digitaalisia palveluita on todellakin päättymässä ja palvelut avautuvat koko julkisen sektorin sekä kirkkolain uudistuksen mahdollistamana myös seurakuntien käyttöön. Aika tähän kaikkeen on vihdoin kypsä ja tällä on huomattava, positiivinen vaikutus myös tutkijoille ja muille tiedon tarvitsijoille. Töitä on tehty asian eteen hyvin paljon, viime vuoden ponnistelut erityisesti mainiten ja rahoituksen varmistuttua palveluiden kehittäminen on päässyt tänä keväänä käyntiin. Myös muut Pohjoismaat etenevät samaan suuntaan eli Kansallisarkiston tuottamaan keskitettyyn julkishallinnon digitaaliseen arkistointiin. Islannissa myös kuntien paperiarkistot ovat siirtymässä Kansallisarkiston vastuulle.  Tanskassa ja Norjassa se on mahdollisuus, jota osa kunnista hyödyntää.

Digikompassi ohjaa Suomen digitalisaatiokehitystä. Digitalisaation murros näkyy uudenlaisina palveluina, toimintamalleina, teknologioina ja osaamisvaatimuksina yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Tavoitteena on, että Suomi on vuonna 2030 digitaalisesti kyvykäs ja digitaalisesti sivistynyt yhteiskunta, jossa datan hyödyntämisen ratkaisut ja infrastruktuuri on rakennettu kestävästi, luontoviisaasti, turvallisesti ja resilientisti. Tätä kaikkea tukee ketterä lainsäädäntö sekä riskien ja mahdollisuuksien kattava ja jatkuva arviointi. Näiden tavoitteiden toteutuminen mainitussa aikataulussa on enemmän kuin toivottavaa.

Datatalous kasvaa ja kehittyy tällä hetkellä muita aloja nopeammin. Myös arkistoitu digitaalinen tieto sopii datatalouden raaka-aineeksi. Analogisten tietoaineistojen digitointia ja sisällöntunnistusta tulisi edistää voimakkaasti myös tästä syystä. Toivomme hallitusohjelmalta viisautta tai ainakin ymmärrystä huomioida tietoaineistojen kokonaisuus ja sen merkitys osana digitaalista palvelutuotantoa. Digitoinnin rahoittaminen maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti esimerkiksi tilakustannusten pienentymisenä, matkustamisen vähentymisenä, tietoaineistojen käytön huomattavana lisääntymisenä ja siten niiden yhteiskunnallisen merkityksen kasvuna.

On tärkeää, että kehitämme ja otamme yhteisesti käyttöön toimintamalleja, jotka tukevat poikkihallinnollisuutta ja semanttista yhteentoimivuutta ja jotka mahdollistavat digitalisaation täysimääräisen hyödyntämisen. Tulevaisuusorientoitunut ratkaisukeskeinen asenne on aina rakentavampi kuin menneeseen takertuminen. Tarvitaan päätöksentekokykyä, ripeää toimintaa ja tahtoa edistää asioita yhteisesti. Sitkeä peräpeiliin tuijottaminen, vanhoista toimintamalleista kiinni pitäminen ja ajatus oman organisaation toiminnan erilaisuudesta eivät tuo ratkaisuja, mutta sen sijaan ovat valitettavasti jarruttaneet monen hyvän asian edistämistä ja edistymistä.

Tiedon elinkaari tulee huomioida hallinnollisissa ja arkistollisissa prosesseissa sekä tutkimuskäyttöä suunniteltaessa, koska elinkaaren alkuvaiheen toimenpiteet vaikuttavat tiedon loppuelämään. Tiedonhallintalautakunnan suositusten ja Kansallisarkiston määräysten ja ohjeiden tulee olla yhteensopivia ja toisiaan täydentäviä. Olen tyytyväinen siihen, että Kansallisarkiston ja tiedonhallintalautakunnan yhteistyö ja vuorovaikutus toimivat hyvin.

Tietoaineistojen arvo syntyy niiden käytöstä. Tietoaineistoihin perustuvat tutkimukset, innovatiiviset oivallukset, syvempi ymmärrys ja paremmat päätökset hyödyttävät parhaimmillaan koko yhteiskuntaa. Meidän tehtävämme on jatkuvasti kehittyvällä osaamisellamme taata ja turvata organisaatioissamme tuotettavan ja säilytettävän tiedon luotettavuus, käytettävyys ja saatavuus. Kyse on suomalaisesta tiedosta, jota suomalainen yhteiskunta ja hallinto laadukkaasti tuottaa, säilyttää ja tarjoaa käyttöön.

Tässä onnistumiseen tarvitaan meitä kaikkia – ammattitaitoamme, muutoskyvykkyyttämme ja tahtoamme edistää yhteisiä tavoitteita yhteistyössä.